Musiikin tuotannon perusteet
DAW-ohjelmassa

Modernien DAW-ohjelmien (Digital Audio Workstations) ansiosta omien kappaleiden luominen on nykyään todella helppoa – ideasta alkaen aina lopullisen masterin kuunteluun asti omassa olohuoneessa. Seuraavassa selvitämme lähemmin DAW-ohjelman pääsääntöistä toimintatapaa Samplitude Pro X Suite -ohjelman avulla.

Äänistudiosta DAW-ohjelmaan

Äänistudiosta DAW-ohjelmaan

Jotta DAW-ohjelmien toimintatapa ymmärretään, on hyvä tietää aikaisempien analogisten äänistudioiden toimintatavat.

Musiikin tuotannon alkuaikoina äänitykset tehtiin täysin ilman tietokoneita, sekvenssereitä tai muita digitaalisia apuvälineitä.

Tuolloin suuret kaapit olivat täynnä erilaisia efektilaitteita ja studiossa oli käytössä oikeat ”kaikuhuoneet”, joilla ääneen saatiin syvyyttä ja ulottuvuutta. Tuona analogisen äänityksen aikana puuttui kuitenkin yksi: ei-tuhoava editointi. Jos ääninauhalle tallennettuun materiaaliin haluttiin tehdä muutoksia, koko äänitys oli tehtävä uudelleen. Ja kun ohjauspöydän tai efektilaitteen asetuksia säädettiin, oli alkuperäinen materiaali kadonnut.

Tänä päivänä yleisesti käytössä olevia esiasetuksia, mallipohjia tai tallennustoimintoja ei ollut olemassa. Siksi editointi oli suoritettava erittäin tarkasti ja virheettömästi. Kun projekti oli kerran viety, ei sitä voitu myöhemmin enää käsitellä eikä virheiden poistaminen ollut siten mahdollista. Kun studion ääniteknikko oli päättänyt aloittaa seuraavan kappaleen miksauksen, kaikki asetukset, potikat ja liukusäätimet palautettiin alkuasentoon. Ainoa tapa tallentaa oli jo tehty työ oli se, mitä DAW-ohjelmassa kutsutaan ”Stereo Bounce” -toiminnoksi.

Koska ääniteknikoilta vaadittiin 100-prosenttisen tarkkaa ja virheetöntä työskentelyä, alkoivat nämä taidokkaat teknikot parantaa käytössä olevia mekanismeja. Siten kehitettiin ”Total Recall” -toiminnon kaltaisia ohjelmistotoimintoja, joiden avulla oli mahdollista tallentaa kaikki miksauspöydän ja efektien asetukset ja reititykset oletustilaksi ja siten käyttää niitä myöhemmin uudelleen. Tämän avulla ääniteknikot pystyivät hätätapauksessa ottamaan aikaisemman miksauksen käyttöön ja korjata pahimmat virheet jälkikäteen. Tallennetut asetukset oli kuitenkin asetettava takaisin alkuperäiseen asentoon manuaalisesti, mikä vaati lisätöitä ja vei ennen kaikkea aikaa.

Käyttöön yleistyi ajan myötä monia samankaltaisia toimintoja studiotyöskentelyn helpottamiseksi, mutta silti tuonaikaisten keinojen avulla äänen leikkausta ei ollut mahdollista parantaa tehokkaasti. Ääninauhojen leikkaaminen partaterällä ja niiden yhdistäminen jälleen teipillä oli erittäin hankalaa ja aikaa vievää, mutta koska kehitys oli jäänyt polkemaan paikalleen, tämä oli ainoa keino tasata muusikoiden ajallisia epätarkkuuksia. Vaikka miksaus oli tehostunut, ei leikkausvaiheessa ollut mahdollista esikuunnella muutoksia tai peruuttaa niitä. Kun partaterä oli katkaissut ääninauhan, leikkausta ei voitu enää peruuttaa.

Todellinen parannus tapahtui vasta ensimmäisen DAW-ohjelman myötä. Digitoitua materiaalia voitiin leikata, siirtää ja yhdistää virtuaalisen leikkaus- ja yhdistämistyökalun avulla juuri halutulla tavalla.

Modernien DAW-ohjelmien perusteet

Modernien DAW-ohjelmien perusteet

Samplitude-ohjelman kaltaisten modernien DAW-ohjelmien edut tulevat siten entistä voimakkaammin esiin. Kotitietokoneet sisältävät kaiken sen, mitä aikaisemmin löytyi useamman sadan neliön suuruisista analogisista äänistudioista. Tarkkaamo, leikkauspöytä ja kaikuhuone ovat nyt vain muutaman painalluksen päässä ja ne tarjoavat lukuisia lisätoimintoja ja ohjattuja toimintoja, jotka helpottavat studiotyötä.

Jotta audiomateriaalia voidaan työstää DAW-ohjelmassa, on ensin suoritettava digitointi eli ADC-muunnos (analogi-digitaali muunnos). Luonnollisten äänten resoluutio on äärettömän pieni tai korkea. Tästä johtuen äänille on määritettävä konkreettinen voimakkuusarvo jokaiselle ajankohdalle. Ajankohtaa kuvaa näytteenottotaajuus, joka ilmoitetaan kilohertseinä, ja voimakkuuta bittisyvyys, joka ilmoitetaan bitteinä. Näiden arvojen tunnetuin yhdistelmä on 16 bittiä ja 44,1 kHz, joka kuvaa audio-CD:n digitaalista resoluutiota. Samplitude Pro X -ohjelmassa muut käytettävissä olevat arvot 24 ja 32 bittiä ja äänitaajuus ulottuu 384 kHz:iin asti. Mitä suurempia arvot ovat, sitä suurempaa suorituskykyä tietokoneelta vaaditaan ja sitä hienompaan resoluutioon ja lähemmäksi analogista alkuperäistä resoluutiota päästään. Suurin mahdollinen resoluutio riippuu loppujen lopuksi käytössä olevasta äänikortista.

Digitoinnissa äänen resoluutiota pienennetään. Tämä tarkoittaa, että äänen laatua vähennetään (ihmiskorva ei tätä havaitse), jotta sen äänen työstäminen DAW-ohjelmassa on mahdollista.

Digitoinnin lisäksi DAW-ohjelmien käyttöönoton myötä ratkaisevin studiotyöskentelyyn vaikuttanut uudistus oli jo aikaisemmin mainittu nk. "ei-tuhoava editointi". Koska kaikki äänitykset on ensin digitoitava ennen kuin niitä voidaan käyttää, on äänitteisiin mahdollista tehdä muutoksia alkuperäistä materiaalia muuttamatta. Toisin kuin tämän päivän ohjelmistoissa ei nauhalle tallennetuissa analogisissa äänityksissä muutoksia voitu tehdä jälkikäteen vaan koko äänitys oli suoritettava uudelleen. Niin kutsuttu ”Playlist-periaate” tarkoittaa, että DAW-ohjelmassa tehdyt muutokset tehdään äänitetyn materiaalin kopioon, eikä siis koskaan alkuperäiseen materiaaliin. Samplitude-ohjelmassa on siten mahdollista muuttaa efektiasetuksia milloin tahansa tai poistaa efektit kokonaan käytöstä ja palauttaa siten äänitteen alkuperäinen ääni. Tämä voidaan tehdä myös paljon myöhemmin sen jälkeen, kun miksaus on jo saatu valmiiksi.

Samplitude Pro X -ohjelmassa Playlist-periaate on parannettu niin, että efektejä voidaan määrittää yksittäisille objekteille ilman automaation kirjoittamista tai uuden raidan luontia. Jos kitarasoolo kaipaa lisää kaikua, voidaan tämä toteuttaa objekti-editorin avulla. Tämä ”objektikohtainen muokkaus” noudattaa periaatetta, joka muistuttaa aikaisempien äänistudioiden käyttämää perinteistä raitakohtaista miksausta, jossa harkinta ja luovien ideoiden nopea ja yksinkertainen toteutus on mahdollista.

Kun Samplituden kaltaisia DAW-ohjelmia verrataan musiikin tuotannon alkuaikoina käytössä olleisiin menetelmiin, on selvää, mitä mahdollisuuksia ne ovat tuoneet mukanaan ja miksi kokonainen äänistudio voidaan ”koota” vain muutamaan megabittiin.

Audio-äänitys

Jokaisen äänityksen alussa asetetaan oikea mikrofonitaso. Riippumatta siitä, mitä rajapintaa (äänikorttia) ja näytteenottoaajuutta käytetään, tässä ei ole olemassa kompromisseja. Äänitystaso tarkoittaa mikrofoniesivahvistimen voimakkuustasoa. Se on yleensä äänikortilla ja sitä säädetään Gain-säätimellä. Ihanteellinen äänitystaso kattaa koko dynamiisen alueen eli alueen äänitteen hiljaisimmasta kohdasta voimakkaimpaan kohtaan ilman yliohjausta. Äänitteen voimakkaimmassa kohdassa sen tulisi olla hieman alle 0 dBFS. DBFS tulee sanoista ”DeciBel Full Scale” ja tarkoittaa, että asteikon yläraja saavutetaan suurimman äänitason ollessa 0 dBFS. Tietokone ei kykene käsittelemään tätä suurempia arvoja, vaan tällöin muodostuu säröä.

Toisin kuin analogisessa ääninauhassa, jossa yliohjauksella voidaan lisätä äänenväriä äänityksen aikana, on yliohjaus on yksi pahimmista asioista, mitä digitaalisessa äänityksessä voi tapahtua. Jokainen digitaalinen särö voi tehdä äänitteestä käyttökelvottoman, ja särö on poistettavissa tai korjattavissa vain erittäin vaikeasti. Samplitude-ohjelman ihanteellisen äänitystason säätöön kannattaa varata enemmän aikaa. Kun taso on valittu oikein, on työskentely myöhemmin miksauksen aikana huomattavasti helpompaa ja siten voidaan saavuttaa nopeammin parempia miksaustuloksia.

Äänitystason säädön jälkeen on vielä valittava sopiva tallennustila. Samplitude Pro X -ohjelmassa on valittavana vakio-, Punch- ja Loop-tallennus. Äänitys voidaan suorittaa jokaisessa tilassa. Ne eroavat toisistaan pääasiassa toistotavan ja äänityksen valmistelun suhteen.

Audio-äänitys

Vakiotilassa äänitys käynnistetään painamalla äänityspainiketta ja lopetetaan painamalla pysäytyspainiketta. Tämä tila sopii käyttöön erinomaisesti, kun olet juuri aloittamasta äänitystä eikä käytössäsi ole mitään muuta audiomateriaalia.

Punch-tallennus on tarkoitettu äänitteen virheellisten kohtien korjaukseen ilman, että kaikki on äänitettävä uudelleen. Voit siirtyä toiston aikana tallennustilaan joko manuaalisesti tai aikaisemmin asetetun merkin avulla. Muusikko kuulee toiston aikana aikaisemmin äänitetyn osuuden. Heti kun äänitys alkaa (Punch in), aikaisemmin äänitetty osa ei enää ole kuultavissa, mutta soittimen sisääntulosignaali voidaan havaita ja muusikko voi äänittää osuutensa uudelleen. Kun äänitys lopetetaan (Punch Out), on vanha osuus jälleen kuultavissa ja äänite näin korjattu.

Loop-tallennus yhdessä Samplitude-ohjelman sisältämän Revolver Tracks -toiminnon kanssa on mahtava työkalu ihanteellisen oton nopeaan leikkaukseen. Siinä luodaan yksi alue ja sitä toistetaan silmukassa äänityksen käynnistyksen jälkeen. Näin voit lyhyessä ajassa tallentaa useita ottoja tai versioita peräjälkeen. Äänityksen pysäytyksen jälkeen voit hakea tallennetut otot näyttöön erillisinä raitoina. Revolver Tracks- ja Take Composer -toimintojen avulla voit lopuksi valita äänityksen parhaat osat ja koota ne yhteen nk. Comping-raidassa (engl. to compile = koota).

Audioeditointi

Toisin kuin aikoinaan leikkaamossa voidaan materiaalin digitoinnin ansiosta tämän päivän työasemilla kaikki leikkaukset tehdä tai peruuttaa vain muutamassa sekunnissa. Myös tässä korostuu nk. Playlist-periaatteen tärkeys, sillä leikkauksia ei tehdä alkuperäiseen tiedostoon vaan kopioon. Leikkaus- ja yhdistämistyökalujen avulla suoritettavan manuaalisen leikkauksen lisäksi tämän päivän DAW-ohjelmat sisältävät lukuisia ohjattuja toimintoja, jotka nopeuttavat leikkaamista.

Kvantisoinnin avulla on helppo korjata äänitetyn materiaalin ajoitusvirheet. Kvantisointi tarkoittaa varsinaisessa merkityksessään kohteen mukauttamista tiettyyn nuottiarvoon. DAW-ohjelmassa tämä tarkoittaa, että mikä tahansa äänitapahtuma mukautetaan aikajanan aikaisemmin määritettyyn ruudukkoon. Tässä määrääviä tekijöitä ovat BPM (iskua minuutissa) ja tahtilaji.

Suosittu esimerkki tästä on rumpuäänitysten editointi. Koko äänitys voidaan jakaa yksittäisiin tapahtumiin ja järjestellä ne asetetun ajallisen ruudukon avulla vain muutamalla napsautuksella. Kun jotkut rumpalit ovat riippuvaisia jälkikäsittelyn aikana suoritettavasta kvantisoinnista, on osa taas sen käyttöä vastaan. Monet ammattilaisrumpalit ovat uravuosiensa aikana tottuneet omaan ”grooviinsa”, joka tekee heidän soittotyylistään ainutlaatuisen ja helposti tunnistettavan. Liiallinen kvantisointi rikkoo juuri tämän soittotuntuman ja voi jopa vahingoittaa äänitettä.

Tästä johtuen useat sekvensserit sisältävä mahdollisuuden käyttää yhden soittimen soittotuntumaa koko projektissa. Tätä kutsutaan Groove Extraction -toiminnoksi ja siinä rumpuja ei mukauteta ruudukkoon vaan ruudukko mukautetaan rumpuihin. Tahtilaji ja BPM määräytyvät siis rumpujen tahdin mukaan, jotta soittotuntuma säilyy ilman, että projektin ajoitus rikkoutuu.

Kun kappaleen rytmi on kohdallaan, voidaan samankaltaisia korjauksia tehdä myös yhtyeen muille soittimille. Poikkeustapauksen muodostaa lauluääni. Moniin ”tavallisiin” soittimiin verrattuna siinä on ajallisen tarkkuuden lisäksi tärkeää myös äänenkorkeus. Samplitude Pro X -ohjelman "Elastic Audio" -toiminnon avulla tätä laulajan tonaalista epävarmuutta voidaan korjata. Tässä yksittäisiä laulukohtia voidaan ”vetää” oikeaan sävelkorkeuteen piano roll -toimintoa muistuttavassa näkymässä. Erittäin tärkeää tässä on se että, laulun korjattujen ja alkuperäisten kohtien ylimenokohdat ovat pehmeitä. Rumpujen kvantisoinnin tavoin äänenkorkeuden teoreettisesti täydellinen muokkaaminen rikkoo äänitteen luonteen ja siten laulu kuulostaa ihmiskorvaan epäluonnolliselta ja elottomalta. Pienet epätarkkuudet helpottavat laulun sijoittamista aidon tuntuisesti ilman, että laatu heikkee paljoakaan.

MIDI-äänitys

MIDI-äänitys

MIDI tulee sanoista "Musical Instruments Digital Interface" eli musiikki-instrumenttien digitaalinen rajapinta ja se on tiedonsiirtoprotokolla, jota käytetään sähköisten musiikki-instrumenttien väliseen kommunikaatioon. Siinä ei lähetetä musiikillista tietoa vaan ainoastaan ohjauskäskyjä, jotka DAW-ohjelma tulkitsee ja muuntaa musiikiksi. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että MIDI-signaali ei sisällä ääntä vaan tietoa, kuten esim. soita nuotti X äänenvoimakkuudella Y keston Z ajan. Vasta ohjelmistossa näistä tiedoista muotoutuu ääni, joka kuullaan kaiuttimista.

Toisin kuin audio-äänityksissä ei pelkissä MIDI-äänityksissä säröt aiheuta ongelmia. Toinen MIDI:n suuri etu on sen joustavuus. Kuvittele, että voisit äänityksen jälkeen siirtää otettasi kitaralla tai säätää vahvistinta ilman, että äänität kitaraa uudelleen. Sekvensserissä tai DAW-ohjelmassa voit muuttaa kaikkia parametreja jälkikäteen.

MIDI-äänitys tapahtuu livenä esim. USB-MIDI-kontrollerille tai painamalla hiirtä piano roll -näkymässä. Piano roll -toiminto on Samplituden näkymä, jossa näkyvät koskettimet ja soitetut MIDI-käskyt ajasta ja äänenkorkeudesta riippuen. Tässä piano roll -näkymässä on mahdollista ”piirtää” nuotteja manuaalisesti.

Jotta MIDI-käskyt kuullaan, tarvitaan syntetisaattori. DAW-ohjelmassa musiikki-instrumentteja kutsutaan myös VSTi-soittimiksi (Virtual Studio Technology Instrument) tai VST-soittimiksi.

MIDI-editointi

Kuten jo edellä mainittiin, MIDI-äänitysten etuna on äänitteiden monipuoliset muokkausmahdolisuudet. Audio-äänityksen tavoin MIDI-tapahtumat voidaan kohdistaa sekvensserissä asetettuun ruudukkoon ja siten korjata soitossa esiintyviä epätarkkuuksia. MIDI-äänityksessä ei yleensä ole mahdollista luoda yllä kuvattua groovia tallennuksen aikana. Tämän sijaan Samplitude-ohjelma mahdollistaa Humanizing-toiminnon käytön. Tämän ”inhimillstämissäätimen” avulla valittuja tapahtumia siirretään pienen arvon verran eri suuntiin (eteen- ja taaksepäin) ja siten saadaan aikaan luonnollinen ajoitus, joka ei ole liian täydellinen. Myös yksittäisiä vääriä nuotteja on helppo korjata eikä äänitystä tarvitse siten aloittaa uudestaan alusta jokaisen väärinsoiton kohdalla. Lisäksi tallennetut nuotit soittava soitin voidaan valita täysin vapaasti, sillä MIDI-tiedot säilyvät DAW-ohjelmassa. Tällöin vain VSTi-soitinta on muutettava. Mikäli halutaan, että jokin muu tai lisäksi toinen soitin soittaa samaa melodiaa tai sointuja, haluttu MIDI-objekti voidaan siirtää tai kopioida uudelle soitinraidalle. Raidan yksittäisten objektien lisäksi voidaan vaihtaa myös koko projektin MIDI-tietoja. Tätä varten on suoritettava projektin MIDI-objektien vienti, joka voidaan tehdä Samplitude-ohjelmassa seuraavin tavoin:

  • Kaikkien MIDI-objektien vienti yhtenä raitana yhdessä tiedostossa
  • Kaikkien MIDI-objektien vienti useana raitana yhdessä tiedostossa
  • Kaikkien valittujen MIDI-objektien vienti omina MIDI-tiedostoina (yksi tiedosto jokaista kohdetta kohti).

Jos valitset jommankumman kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta, voit lisäksi kirjoittaa MIDI-tiedostoon myös ajankohtaisen projektin tempoa koskevat tiedot. Tämä helpottaa huomattavasti kokonaisten MIDI-projektien vaihtoa, sillä kun tiedot tuodaan uuteen DAW-projektiin, tempoasetuksia ei tarvitse säätää. Ohjelmisto lukee tällöin automaattisesti tempoa koskevat tiedot tai tarvittaessa myös tempomuutokset, ja siirtää ne ohjelmaan. Kokonaisten MIDI-projektien viennin etuna on lisäksi se, että soittimia on helppo vaihtaa ilman, että melodiat on äänitettävä uudelleen. Tämä on hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun tuottajakollegalla on käytössään VST-soitin, jota massa tietokannassasi ei ole.

Myös äänitetyn audiomateriaalin muuttaminen MIDI-tapahtumiksi on mahdollista. Siten Samplitude-ohjelmassa on mahdollista vaihtaa oikeat rummut virtuaalirumpuihin. Tätä varten on vain merkittävä objekti, joka halutaan vaihtaa MIDI-nuotteihin. Tämän jälkeen valitset Objekti-valikosta kohdan kvantisointi ja sieltä audiokvantisoinnin ohjatun toiminnon. Tässä ohjatussa toiminnossa valittavanasi on erilaisia parametreja, joiden avulla voit mm. määrittää, miten herkästi ohjelmisto reagoi rumpuiskuihin eli kuinka monta transienttia loppujen lopuksia asetetaan. Audiokvantisoinnin ohjatussa toiminnossa voit merkitä haluamasi määrän audio-objekteja ja sen jälkeen säätää ohjatun toiminnon avulla, miten tarkasti Samplitude-ohjelman tulee toimia. Kun tämä vaihe on suoritettu, valitse Objekti → Kvantisointi → Laajennettu audiokvantisointi → MIDI-triggerien luonti transienteista. Uusi MIDI-raita luodaan nyt automaattisesti ja siinä jokaiselle transientti-merkille on oma MIDI-nuotti. Näin audiomateriaalin groovi on siirretty suoraan MIDI-raidalle ja sinun on enää valittava vain tähän soveltuva uusi korvaava rumpusetti. Voit tietysti asettaa virtuaalirummut jo äänitettyjen rumpujen päälle, jolloin saat rummuista täyteläisemmät.

Modernien työasemien piano roll -näkymässä on mahdollista hakea tallennetut tiedot näytettäväksi oikeina nuotteina. Tämä on hyödyllistä esim. silloin, jos haluat soittaa omia sävellyksiä myöhemmin oikealla soittimella, etkä muista nuotteja enää ulkoa. Tämä parantaa automaattisesti myös nuottien yleistä ymmärtämistä, vaikkei se olekaan edellytys DAW-ohjelmien käytölle.

Miksaus

Kun kaikki miksattavat soittimet on sovitettu, kaikki säätimet on asetettu ja ajoitus on kohdallaan, voidaan miksaus aloittaa.

Alun perin miksauksessa oli kyse siitä, että palautettiin äänityksen aikainen tilanne. Äänitettyjä soittimia sijoitettiin stereokuvaan efektien avulla ja syvyyksiä käyttämällä, jotta ääneen saatiin ulottuvuutta. Nykyään tämä käsite on laajempi, sillä lisääntyneiden teknisten mahdollisuuksien ansiosta miksauksen aikana musiikkiin voidaan tehdä myös luovia muutoksia. Näiden muutosten tarkoituksena on kuitenkin vain vahvistaa jo olemasa olevia elementtejä tai lisätä uusia. ”Fix it in the Mix”-asenne saa luulemaan, että miksauksen aikana voidaan vaikuttaa oleellisesti äänitteen soundiin. Näin ei kuitenkaan ole. Jos et ole tyytyväinen äänitteen sointiin, on parempi äänittää kohta uudelleen. Näin säästät aikaa ja ennen kaikkea hermojasi. Miksauksessa korjaukset ovat usein tilapäisiä ja ne vaativat suuria kompromisseja.

Miksauksen aikana käytettävät efektit jaetaan kahteen luokkaan: sarjaan ja rinnakkain kytkettyihin efekteihin. Sarjaankytketyt efektit kuten esimerkiksi kompressorit ja taajuuskorjaimet kytketään siis sarjaan. Tässä efektit ovat samassa kanavassa audiomateriaalin kanssa. Siten efekti kulkee kanavassa koko audiomateriaalin läpi muuttaen sitä. Varsinkin soundia ja dynamiikkaa muokatessa voi olla hyvinkin järkevää käyttää sarjaankytkettyjä efektejä.

Rinnakkain kytketyt efektit syötetään miksauspöytään AUX- eli apulähdön kautta. Efekti on tässä erillisellä raidalla, joten alkuperäisessä kanavassa on muuttumaton signaali, kun taas toisella raidalla olevaa efektisignaalia lisätään siihen osissa. Esimerkkejä tällaisista efekteistä ovat kaiku, viive sekä modulaatioefektit kuoro ja flanger. Tämä mahdollistaa efektin käytön siten, että syötetään vain osan audiomateriaalin läpi. Toisin kuin sarjaankytkettyjen efektien kohdalla ei tässä muuteta materiaalia, vaan siihen lisätään uutta.

Masterointi

Masterointi jaetaan kahteen alueeseen: luovaan masterointiin (kutsutaan myös esimasteroinniksi) ja tekniseen masterointiin.

Alun perin masterointi tarkoitti nauhoitetun äänimateriaalin siirtoa vinyylilevylle. Erilaisten teknisten rajoitteiden (esim. basson voimakkuus ja kanavien vaiheiden yhdistäminen) vuoksi äänilevytuotantoa varten oli välttämätöntä suorittaa erityisiä valmistelutöitä.

Masterointi-insinöörien toimenpiteet ovat laajentuneet niin valtavasti, että itse masterointi voidaan jaotella nykyään luovaan ja tekniseen masterointiin. Modernien DAW-ohjelmien teknisen kehityksen myötä vain pieni osa tästä prosessista on äänitteen muokkaamista sellaiseksi, että se voidaan prässätä CD-levylle. Kun siis nykyään puhutaan masteroinnista, tarkoitetaan sillä yleensä luovaa masterointia.

Kun miksaus on suoritettu loppuun ja tarvittavat valmistelut on tehty eli yksittäisten raitojen äänenvoimakkuussuhteet ja efektit on säädetty ja nk. ”headroomia” on jätetty riittävästi, äänitteen lopullinen silaus voidaan tehdä masterointistudiossa.

Masterointi

Kun miksauksessa efekteissä käytettiin osittain karkeita säätöjä halutun tuloksen aikaansaamiseksi, vaatii masterointi hienotunteisempaa työskentelyä. Tässä 0,5 dB:n säädöt eivät ole lainkaan epätavallisia. Masteroinnissa ei ole käytettävissä lainkaan niin suurta efektivalikoimaa kuin miksauksessa.

Luovassa (esi-)masteroinnissa kompressori ja taajuuskorjain ovat täysin riittäviä. Tämä johtuu suurelta osin myös siitä, että käsittelyn kohteena on yksittäisten raitojen sijaan koko miksattu stereoraita. Esimerkiksi muutokset EQ:n verhokäyrässä (poikkeuksena tästä ovat stemmat ja volan nosto/lasku) vaikuttavat koko miksaukseen.

Esimasteroinnin nyrkkisääntönä pätee: täydellinen miksaus ei vaadi (luovaa) masterointia.

Kuvittele, että kuuntelet miksausta etkä kuule kitaraa lainkaan. Mahdollinen ratkaisu korjata tämä ongelma on lisätä taajuuksia noin 1,5 kHz:llä. Tällä taajuusalueella voi olla lisäksi osia virveleistä, laulusta, bassosta ja kickin iskuista. Tällä EQ-säädöllä nostetaan kaikkia näitä signaalin osia, mikä puolestaan muuttaisi oleellisesti äänikuvaa ja olisi vastoin miksausteknikon tarkoitusta. Siksi masteroinnissa pyritään muokkaamaan signaalin yksittäisiä osuuksia taajuuskorjaimen useiden hienojen säätöjen avulla siten, että muutokset eivät vaikuta voimakkaasti muuhun miksattuun osuuteen.

Teknisessä masteroinnissa luodaan masterlevy levyn prässäystä varten. Tämä tarkoittaa, että olemassa olevaan audiomateriaaliin ei tehdä enää mitään muutoksia, vaan se vain valmistellaan kopiointia varten. Tätä varten on mm. varmistettava, että alut, loput (Fade In/Out -häivytykset) ja kappaleiden järjestys täsmäävät. Signaalisuhteiden tarkastus – ja mikäli tarpeellista – korjaus sekä mahdollisten häiriöäänten poistaminen kuuluvat tekniseen masterointiin. Ne kuitenkin vaikuttavat kuitenkin koko audiomateriaaliin, joten luovan ja teknisen masteroinnin raja ei aina ole selkeä.

Vienti

Musiikin tuotannon lopuksi istuntotiedosto muutetaan aina yleiseen ääniformaattiin. Formaatit jaotellaan häviöttömiin ja häviöllisiin formaatteihin. Tavalliselle musiikin kuluttajalle riittävät pakatut formaatit kuten mp3, wmv ja Ogg Vorbis, varsinkin jos vietyjä tiedostoja kuunnellaan esimerkiksi matkapuhelimen kaiuttimista tai kuulokkeilla. Tällöin ero häviöttömästi pakattuun audiomateriaaliin verrattuna ei ole havaittavissa, ainakaan silloin, jos kilotavujen määrä on korkeintaan kolminumeroinen. Laadukkaita järjestelmiä ja kuulokkeita käytettäessä yllä mainittujen formaattien ja häviöttömien formaattien (esim. WAV ja AIFF) välillä on kuitenkin havaittavissa selvä ero. Mikä formaattityyppi valitaan, riippu loppujen lopuksi aina käyttötarkoituksesta. Tässä on harkittava, halutaanko tietokoneella tai matkapuhelimessa olevan muistitilaa käytössä, vai onko äänen laatu niin tärkeä, että käytettävissä oleva muistitila on toissijainen asia. Jos audiomateriaali halutaan prässätä levyksi, on viennissä ehdottomasti käytettävä häviötöntä pakkausta, jotta voidaan taata paras mahdollinen äänenlaatu.

Harvoin tulee ajatelleeksi sitä, kuinka monimuotoinen käytössä oleva musiikintuotanto-ohjelmisto todellisuudessa on. Eikä varsinkaan sitä, kuinka vähän tarvitaan tilaa, jotta nämä aikaisempien valtavien äänistudioiden toiminnot ovat nyt käytettävissä tietokoneella. Jokainen DAW-ohjelma on erilainen, eivätkä kaikki DAW-ohjelmat sisällä samoja toimintoja tai muokkausmahdollisuuksia. Samplitude Pro X Suite -ohjelmassa voit suorittaa koko musiikintuotannon kaikki työvaiheet. Ohjelma tarjoaa lukuisia työkaluja laulunkirjoituksesta, äänityksestä ja editoinnista aina miksaukseen ja masterointiin asti. Tämän DAW-ohjelman sujuvat työprosessit tekevät työskentelystä äärimmäisen miellyttävää.


Säästä 399 €
Samplitude Pro X3 Suite
Norm. hinta 998,00 € 599,00

Samplitude Pro X3 Suite

Samplitude Pro X Suite -ohjelmassa yhdistyvät Samplitude Pro X -audiotyöaseman erinomaiset ominaisuudet ja ensiluokkainen lisäpaketti.